Esikoinen

Mulla on aina ollut jännä tunne, etten tule saamaan lapsia helpolla. Tiesin jo 6kk yrittämisen jälkeen, että tästä tuleekin hieman pitempi juttu.
Varasin ajan lääkäriin hieman alle 1v yrittämisen. Lääkäri otti mut vastaan rauhallisesti, määräsi verikokeita ja otettiin papa näyte.
Verikokeissa huomattiin, että mulla on prolaktiini hormoni koholla. Sitä kontrolloitiin pari kertaa ja näyttikin, että ensimmäinen verikoe oli otettu väärään aikaan, joten siksi näytti isompaa lukua kun oikeastaan oli. Nykyään ollut ihan normaali. Saimpahan sitten lähetteen keskussairaalaan ja siitä se odotus sitten lähti.
Aika tuli n. 3kk jälkeen ja miehen kanssa lähdettiin sinne hieman tutisevin polvin.
Se oli kyllä melko käynti. Jotenkin se kliinisyys ja liukuhihna meininkin oli kamalaa. Myöhemmin ymmärsin sen olevan vaan omaa jännitystä. Nopsaa sitä tottu olemaan ultrattavana usean ihmisen aikana :D
Miehen siemenneste tutkittiin tuolloin normaaliksi, lukuunottamatta poikkeuksia vasta-aineissa. Kuulemma inseminaation pesu auttaisi tuohon.
Kuitenkin määrättiin vielä tutkimuksia minulle, mm. munatorvienaukiolotutkimus.

Jos oot menossa siihen niin älä lue seuraavaa.

Voi jesus, että teki kipeää. Ihan hirveää mun kohdalla. Muistan kun aloitettiin ja kipu alkoi ja ylty vain. Veden ruiskuttaminen oli niin kamalaa ja kivualiasta, että lopulta pyörryin lääkärinpöydälle. Jep. Siihen niin nätisti kuukahdin. Kuulemma oli n. 10-15 sekunnin tajuttomuus. Itse muistan vaan muka nukkuneeni ja nähneeni unta, että olen tunnelissa :D Lääkäri kysyi haluanko keskeyttää tutkimuksen.. kieltäydyin jyrkästi. Jukoliste, jos tässä toinen torvi on jo tutkittu niin tee samoihin huuruihin toinen, koska mä en tuu takaisin tänne enää ikinä, muistan ajatelleeni. Lääkäri sai tutkittua lopuksi torvet ja ne todettiin avoimiksi. Siinä puoli pökerryksissä sovittiin lääkärin kanssa jatkosta.. ilmoitin, etten halua tulla heti uudestaan. Heh. Sovittiin, että odotetaan vielä puoli vuotta ja annetaan luonnolle mahdollisuus. Itse olin ihan pyörymispisteessä vielä ja jouduinkin vielä huoneeseen tunniksi makoilemaan, ennen kuin helpotti krampit. Jostain syystä mulle ei sopinut lainkaan tuo tutkimus.
Meni 5kk ennen kuin olin taas valmis palamaan sairaalaan. Soitin itse aikaa meille ja saatiinkiin se nopeasti.
Vastassa oli sama lääkäri ja muisti vielä mun pyörtymisepisodin.. Jep, kivaa :D Päätetiin, että lähdetään inseminaatio linjalle. Saatiin ajat sopimaan kaiken kanssa. Mulle inssi tehtiin ns luonnolliseen kiertoon, miinus Pregnyl 5000 irroituspiikki pari päivää ennen ovulaatiota. Tikuttaa ovista ei tarvinnut.
Pettymys oli suuri kun ensimmäinen inssi ei onnistunut. Meille oli luvattu kaksi inssiä ja sitten IVF hoitohin. Olin todella pettynyt ja raivoissani ja ensimmäistä kertaa hyvin surullinen.
Soitin miehelle töihin ja ilmoitin, että varaan suoraan ajan IVF-hoitoon kun sinne kerran mennään muutenkin.
Saatiin yksityiseltä lapsettomuusklinikalta nopeasti aika ja sinne ajeltiinkiin heti seuraavan kierron aikana. Jälleen kaikki oli ok tutkimusten mukaan, eikä syytä lapsettomuudelle löytynyt. Lääkäri määräsi reseptit, ihan liian kalliisiin lääkkeisiin, jolla oltaisiin saatu munasolut kypsytettyä etc.
Ilmoitettiin julkiselle puolelle, että aloitetaan IVF ja ICSI yksityisellä. He lupasivat tehdä vielä jäljellä olevan inseminaation ennen kuin aloitan IVF-hoidon.
Homma tehtiin samalla kaavalla kuin ensimmäinen. Pregnyl 5000 pari päivää ennen ovista ja sit inseminaatio. Ja kuinka ollakkaan.. tuosta inssistä tuli plussa. Ihan ei heti uskottu ja monta testiä tehtiin. Meillä kävi siis niin onnellisesti, että inseminaatio oli vastaus ongelmiin.

Nykypäivänä tiedetään jo, että miehen spermassa on jotain häikkää.. mikä selittää miksi inssit on toimivia meillä.
Nyt vaan toivotaan, että homma onnistuisi taas.
Kumpa onnistuisi.

Rouva T